”Juutalaisvastaisuus Suomessa 1918-44”

OTTEITA VÄITÖSKIRJASTA -06 ”Juutalaisvastaisuus Suomessa 1918-44
Tekijä Jari Hanski 2006
"Äärioikeiston julkaisut

1930-luvun alun Suomessa äärioikeisto nousi, kuten monissa muissakin Euroopan maissa. Kansallissosialististen ryhmien lisäksi Suomessa oli muita äärioikeistolaisia ryhmiä, joiden vaikutteet olivat pitkälti Saksasta ja Italiasta, mutta jotka kuitenkaan eivät suoranaisesti tunnustaneet näiden maiden aatteita. Kutsun kaikkia näitä erilaisia liikkeitä äärioikeistolaisiksi, sillä sen tyyppiset näkemykset yhdistävät niitä. Joukosta voi erotella omaksi ryhmäkseen varsinaiset kansallissosialistit, joiden julkaisuissa oli erityisen paljon juutalaisvastaista ainesta. Martti Siisiäisen tutkimuksen mukaan vuosien 1921–1944 aikana Suomessa oli kaikkiaan 190 erilaista fasistista, kansallismielistä tai heimoaatetta ajanutta yhdistystä: näistä suuri osa vaikutti juuri tämän ajanjakson lopulla, sillä 1940-luvulla – käytännössä jatkosodan jälkeen – lakkautettiin kaikkiaan 180 tällaista järjestöä. Edellä mainituista suurin poliittinen järjestö oli isänmaallinen kansanliike, jonka jäsenmäärä oli suurimmillaan 1930-luvun lopulla noin 80 000. s. 36.

Todellisuudessa Puolan–Venäjän sotaan osallistui paljon juutalaisia, jotka taistelivat Puolan armeijassa. Kun puolalaiset taistelujen edetessä valloittivat alueita venäläisiltä, puolalaiset syyttivät silti6 juutalaisia yhteistyöstä bolševikkien kanssa. Lisäksi Puolan papisto, jolla oli suuri vaikutusvalta maan asukkaisiin, levitti tietoja bolševikkien ja juutalaisten yhteyksistä. Sodan yhteydessä toimeenpantiinkin maan pahimmat pogromit sitten 1600-luvun. Erityisesti Ukrainan armeija vainosi juutalaisia johtajansa Simon Petliuran suostumuksella. Juutalaisaktivisti Shalom Schwarzbard puolestaan murhasi Petliuran Pariisissa vuonna 1926. Toisaalta myös venäläiset joukot hyökkäsivät juutalaisten kimppuun perääntyessään Ukrainasta. Yhteistä Suomelle ja Puolalle oli se, että molemmissa maissa oli piirejä, jotka uskoivat juutalaisten olevan bolševismin todellisia johtajia."

Lääninrovasti K. R. Kares oli vahvasti sitä mieltä, että nimenomaan juutalaiset olivat vastuussa kommunismista, sillä olivathan aatteen kaksi tärkeintä kehittäjää – Karl Marx ja Ferdinand Lasalle – molemmat juutalaisia. He ”Molemmat ovat näin kotoisin siitä juutalaisuudesta, joka pitää tietoisena tarkoituksenaan tuhota kaiken mikä muistuttaa kristillisyydestä sekä yhteiskuntajärjestyksestä että ennen kaikkea siveydestä”. Marxin tuomaa kommunismiin oli ”henkivalta, joka on kotoisin syvyydestä, ja jonka on voinut keksiä vain kaikista siveellisistä normeista vapautunut juutalainen”. S. 182.

S. 183:
”Se, että juutalaiset olivat nousseet Ranskan hallituksen johtoon, johtui edelleen lehden mukaan siitä, että maa oli täysin riippuvainen juutalaisista. Blum toimi lisäksi toisen internationalen puheenjohtajana, mikä lehden mielestä lisäsi hänen epäluotettavuuttaan. Täysin varma hänen asemansa Ranskan johdossa ei kuitenkaan ollut, sillä Berliinissä oli levitetty varmaa tietoa Ranskan vapaamuurarien halusta aloittaa sota Saksaa ja Italiaa vastaan: sodan yhteydessä Blum luopuisi vallasta ja Ranskan diktaattoriksi nousisi Blumille puheita kirjoittanut juutalainen Mandel-Rotschild. Kun Blumin vielä väitettiin kirjoittaneen avioliitosta kirjan, jonka mukaan sukurutsassa ei ollut mitään pahaa, oli juutalaisten tavoite Työrintaman mielestä selkeä: ”Sanat ovat selvät, ne eivät selityksiä kaipaa, mihin juutalaiset tällä pyrkivät.”

184. ”Neuvostoliitto ja sen tekemiset olivat keskeinen asia Työrintaman kirjoituksissa. Maassa ei nähty olevan rotukysymystä, ja siksi siellä olivatkin juutalaiset vallassa. Juutalainen runoilija Pinski oli Työrintaman mukaan kertonut Neuvostoliitossa vierailtuaan, että ensimmäistä kertaa hän saattoi unohtaa olevansa juutalainen. Jos Neuvostoliiton kansa ottaisi vastaan, voitaisiinkin lehden mielestä kaikki maailman juutalaiset lähettää sinne. Juutalaisten väitettiin myös käyttävän asemaansa hyväkseen, sillä kun esimerkiksi entinen Leninin uskottu Grigori Zinovjev oli teloitettu vuonna 1936, ilmaantui Ranskassa perijöitä, jotka halusivat saada haltuunsa Zinovjevin Ranskaan siirtämät noin 10 miljoona frangia. Työmiehen mukaan Stalinin vainoissakin juutalaisia menehtyi vain vähän. Espanjan sisällissodassa taas tasavaltalaiset tuhosivat lehden mukaan kristityt kirkot mutta säästivät synagogat. Lisäksi Neuvostoliiton juutalaiset osoittivat oveluutta lupaamalla niille Ranskassa asuneille emigranteille, jotka palaisivat takaisin, täydellisen armahduksen. Tosiasiassa alus vei nämä Espanjaan taistelemaan tasavaltalaisten riveissä.”

”Nimimerkki  Kansalainen” kirjoitti..(--)  Kirjoittajasta juutalaisten salaisuudet olivat paljastuneet ja samoin se, että he olivat kapitalisteja, asekauppiaita, sanomalehtiruhtinaita, kommunismin luojia ja johtajia, vapaamuurareita ja vale demokraatteja. Juutalaisten maailmanvalloitussuunnitelmille oli vaaraksi se, että ihmiset olivat nyt saaneet ne selville. Niinpä Suomessakin oli paljastettava, keitä nämä ihmiskunnan viholliset olivat, että heidän toimintansa voitaisiin estää. Jälleen kansallissosialistien kirjoituksessa yhdistettiin juutalaisiin sekä kapitalismi että kommunismi. Vaikutteet oli otettu kansainvälisistä juutalaisvastaisista kirjoituksista, ja niitä oli sitten sovellettu riittävässä määrin Suomen oloihin.” S. 185.

Ja: 186. ” Myös Työrintaman pilakuvissa juutalaiset yhdistettiin bolševismiin. 434.  Juutalaisbolševikki oli peto, joka vyöryi idästä ja uhkasi koko maailmaa. Samaa aihepiiriä edustivat myös sotavuosina ilmestyneen Vitsi-Motti-lehden pilakuvat, joissa juutalaiskapitalistit toivoivat sodan jatkuvan kauan, jotta he rikastuisivat yhä enemmän; toisaalta juutalainen esiintyi kuvissa yhdessä aasialaisen kommunistin kanssa ”Euroopan onnellistuttajina”.435. Pilakuvat olivat helppo keino saada kirjoitusten sanoma perille: kuva kertoi aina enemmän kuin kirjoitus. Kuvissa tuli hyvin esille juutalaisten petomaisuus, samoin heidän väitetty yhteytensä bolševismiin.”

Edelleen s. 189. ” Sota bolševikkijuutalaisia vastaan Toiseen maailmansotaan liittyi Suomen ja juutalaisten kannalta kolme eri vaihetta: talvisodan aikana kansa yhdistyi vihollisen edessä, välirauhan aika oli puutteen aikaa, ja lopulta jatkosota käytiin avoimesti juutalaisvastaisen Saksan rinnalla. Juutalaisvastaisissa kirjoituksissa yhdistettiin sota-aikana edelleen mielellään juutalaisuus ja marxilaisuus: esimerkiksi Urho Perttunen väitti, että Marx olisi luonut aatteensa juutalaisen maailmanliiton käskystä."


VÄHÄN HISTORIASTA (Oma otsikkoni)

”Suomalaisissa kulttuuripiireissäkin oli juutalaisvastaisuutta. Esimerkiksi Topelius oli sitä mieltä, että juutalaisten heikkouksiin kuuluivat antinationalismi, kosmopoliittisuus, materialismi ja Kristuksen kieltäminen. Juutalaiset tulisi saada käännytetyiksi kristinuskoon, jolloin nämä Topeliuksen mielestä ohjaisivat muutkin kansat pelastukseen. Topeliuksen käsitykseen juutalaisista vaikutti tutkija Nils-Erik Forsgårdin mukaan hänen uskonnollisuutensa syveneminen 1860-luvulta lähtien.” S. 59.

” .. Kirkon rooli juutalaisvastaisuudessa onkin ollut voimakas: esimerkiksi Puolassa papit levittivät innokkaasti juutalaisvastaista viestiä, kuten väitettä juutalaisten suuresta määrästä bolševikkien johtajistossa. Onkin sanottu, että 1920- ja 1930-luvulla Puola modernisoitui, mutta samaan aikaan maa muuttui uskonnollisesti suvaitsemattomaksi. Kansainvälisten tutkimusten mukaan Länsi-Euroopan maissa ei puolestaan juurikaan esiintynyt uskonnollista juutalaisvastaisuutta. Uskonnollisella juutalaisvastaisuudella on siis pitkät perinteet, mutta mikä oli tilanne Suomessa?" S. 66.

” Kirkkoherra J. W. Wartiaisen juutalaisvastainen teos Juutalaisten maailmanhistoriallinen merkitys entisaikaan Jumalan kansana ja nykyään saatanan joukkona ilmestyi Werner Söderström Osakeyhtiön kustantamana vuonna 1922. Wartiainen oli ollut pappissäädyssä ensimmäistä kertaa vuoden 1897 valtiopäivillä: jo tuolloin hän oli varoitellut juutalaisten kristityille aiheuttamasta vaarasta.” s. 67.

” Wartiaisen kirja tuomittiin sekä Paimenessa että Arvostelevassa luettelossa. Professori Arvi Grotenfeltin mielestä Wartiaisen kirjaa vaivasi ahdasmielinen vanhoillisuus ja sokea juutalaiskammo. Esitettyään erilaisia otteita kirjan Suomea koskevista osista Grotenfelt totesi: ”Esitys on kauttaaltaan kovin kiero ja harhaanviepä. En suosittele kirjaa kellekään.”131 Kovin paljon mairittelevampi ei ollut pastori Anton Koskenniemen esittämä arvio: hänen mukaansa Wartiaisen teos oli ”Sopimaton, juutalaisvihaa synnyttävä kirja”.132  Vuosikymmen myöhemmin kirja sai kuitenkin osakseen äärioikeiston arvostusta Tapparamiehessä.” S. 69.

Sivu 74: ”Kansallissosialistisessa Työrintamassa pohdittiin juutalaiskysymystä kristillisen etiikan valossa elokuussa 1938. Kirjoittaja väitti, ettei kukaan vastustanut juutalaisia pelkästään heidän rotunsa takia: juutalaisten keskuudessa saattoi olla rehellisiä ja kunnioitusta ansaitsevia ihmisiä. Syy vihaan oli heidän luomissaan aatteissa, kuten kommunismissa, ja siksi juutalaiset oli lyötävä maahan. (--)Vaikka kirjoituksessa myönnettiinkin, että juutalaisten joukossa saattoi olla myös rehellisiä ihmisiä, ansaitsivat kaikki juutalaiset silti tuomion, koska lehden mukaan juutalaiset olivat luoneet muun muassa kommunismin.”

” Ison-Britannian hallitus julisti Palestiinan juutalaisten kansalliskodiksi, ja vuoteen 1925 mennessä arviolta 25 000 juutalaista oli muuttanut alueelle. Palestiina oli 1920-luvun alussa levotonta aluetta, ja esimerkiksi vappuna 1921 alkaneissa mellakoissa kuoli noin 150 ihmistä.156 Ajatus bolševikkien, joita juutalaiset muka johtivat, ja sionistisen liikkeen yhdistymisestä oli virheellinen. Paluu Palestiinaan olisi estänyt vallankumouksellisten vallankumouksen tekemistä, eikä sionisteilla puolestaan ollut muuta intressiä kuin päästä palaamaan Palestiinaan.” S. 77.

” Myös Suomen Lähetysseuran johtaja Matti Tarkkanen esitti arvionsa Ester Ståhlbergin kirjasta.Tarkkanen huomautti kirjan selkeistä asiavirheistä, kuten väitteestä, että olisi kestänyt vain päivän kävellä Nasaretista Jerusalemiin. Matka oli sata kilometriä. Pahempana virheenä Tarkkanen piti kuitenkin sitä, että ”juutalaisuuden ja kristillisyyden suhde on [kirjassa] aivan kiero”. Tarkkasen mielestä Ståhlberg ihaili kohtuuttomasti juutalaisia, joilla ei ollut Ståhlbergin mukaan koskaan ollut ”suurvaltaunelmia” vaan aina ”hengen voimaa, siveellisyyttä ja vanhurskautta”. ”Juutalaisten neroutta ylistetään, mutta ei sanallakaan mainita sitä turmelusta, mitä sellaiset nerokkaat juutalaiset kuin Marx, Georg Brandes y. m. ovat tuoneet kristikansojen piiriin.” S. 103.

” Toisaalta Yhdysvallat oli äärioikeiston mukaan täysin juutalaisten vallassa. Olihan juutalaisia korkeissa viroissa sekä sanomalehtien ja vapaamuurariloosien johdossa. Juutalaisten oletettu valta-asema näkyi Työrintaman mukaan esimerkiksi siinä, että Yhdysvalloissa oli ollut meneillään juutalaisten työttömyyden poisto-ohjelma, jonka myötä maan työttömyys oli kasvanut huomattavasti.288 Väite vaikuttaa kummalliselta, mutta sen takana on selkeä ajatus siitä, että juutalaisuus oli pahasta: niinpä kun Yhdysvaltojen työttömyys oli noussut, oli se tietenkin juutalaisten syytä. Se, että nimenomaan Ranska ja Yhdysvallat esiintyivät usein juutalaisvastaisissa kirjoituksissa, johtui siitä, että Ranskassa oli juutalainen pääministeri Leon Blum ja että Yhdysvalloissa juutalaisilla oli väitteiden mukaan suuri taloudellinen valta.”

” Kansallissosialistien mukaan juutalaiset hallitsivat maailman ja myös Suomen talouselämää lainoilla. Juutalaispankkiirit olivat muka saaneet maailman maat näin hallintaansa. Herää Suomi-lehdessä juutalaisten rahamahtia verrattiin feodalistiseen järjestelmään, jonka korkeimpana asteena he olivat joko kymmenen viisaan, vapaamuurariuden ylimmän asteen tai salaisen kansainvälisen pankkiyhtymän muodossa. Yksi juutalaisen rahavallan johtomiehistä oli Rotschild, joka vieraili Suomessa kesällä 1932. Hän ei Tapparamiehen mukaan ollut pelkällä lomamatkalla vaantutustumassa Suomen teollisuuteen ja malmivaroihin valloitusmielessä. ” S. 130.

” Lisäksi juutalaiset olivat muka huijanneet työmiehiä ja köyhälistöä hamutessaan muiden työn hedelmät omiin käsiinsä. Väitteiden mukaan osa tätä toimintamallia oli tietenkin myös juutalaisten luoma kommunismi, jolla oli muun muassa rovasti Matti Jaakkolan, Viitasaaren isänmaallisten kansalaisten kantavan voiman mukaan huijattu työväestöä jo pitkään.304 Väite, että juutalaiset elivät muiden kustannuksella, esiintyi myös esimerkiksi Norjassa. Jaakkolan mielestä juutalaisuutta esiintyi nimenomaan kommunismin yhteydessä, sillä aate oli juutalaisten omaksi hyödykseen luoma.”s.135.

” Juutalaisten väitettiin myös houkuttelevan nuorisoa tanssikouluihin, joissa uusin villitys oli swing. Vapaa Suomi kirjoitti aiheesta huhtikuussa 1942 todeten swingin olevan ”viimeinen keino Suomen nuorison turmelemiseksi”. Samassa yhteydessä myös jazzmusiikkia syytettiin juutalaisuudesta, ja kirjoittajan mukaan nämä tulisivat yhdessä turmelemaan nuorison ja johtamaan nuoret tielle kohti bolševismia. Helsingissä oli järjestetty kilpailu swing-orkestereille, ja tämänkin tapahtuman takana olivat kirjoittajan mukaan juutalaiset. Gunnar Lindqvist palasi aiheeseen syksyllä Kustaa Vaasa -lehdessä. Tilanne oli hänen mukaansa edelleen paha, sillä juutalainen swing houkutteli suomalaisnuorison huonoille teille, ja siksi koko musiikki olisi kiellettävä yhdessä jazzin kanssa.”

” Juutalaiset olivat kansallissosialistien mielestä saaneet työläiset ja köyhälistön ajamaan näiden periaatteellisen vastustajan, kapitalistin, asiaa: juutalaiset itse olivat suurimpia kapitalisteja ja samaan aikaan sosialismin ja kommunismin johtajia.” S. 144.

” Taloudellista juutalaisvastaisuutta sisältävien kirjoitusten suhteen 1930-luku oli selkeä huippukausi. Se johtui paitsi lamasta, josta myös syytettiin juutalaisia, myös siitä, että kansallissosialistista propagandaa, jossa varoitettiin kansainvälisen juutalaisen vaarallisuudesta kaikille valtioille, hyödynnettiin myös suomalaisissa kirjoituksissa.” 
S. 145.



” 5 JUUTALAISET JA BOLŠEVISMI

Juutalaiset yhdistettiin tutkimusajankohtanani usein kielteisesti bolševikkeihin. Erityisesti äärioikeiston piirissä esiintyi väite kommunismin juutalaisesta syntyperästä, mutta myös muilla tahoilla esitettiin samaa. Väite on kuitenkin kiistetty monissa tutkimuksissa, mutta se on elänyt meidän päiviimme asti.

Rinnastus syntyy 1910—1920-luvulla

Monet suomalaiset ja suomensukuiset kertoivat vaiheistaan Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa tutkimusajankohtanani. Melko pian bolševikkien valtaannousun jälkeen levisivät Suomeenkin ensimmäiset huhut, joissa juutalaiset nimettiin erityisen innokkaiksi bolševikeiksi.” (---). Sivulta 147:

”Venäjän valankumous ja Suomen sisällissota selvästi lisäsivät käsitystä Neuvostoliitosta levinneestä vasemmistolaisuudesta, joka koettiin ”juutalaiseksi”, kuten Kuparinen perustellusti esittää. Vaikka juutalaisten lukumäärä Neuvostoliiton johdossa oli ajoittain hyvinkin suuri verrattuna heidän suhteelliseen osuuteensa maan väkiluvusta, ei heillä kuitenkaan missään vaiheessa ollut enemmistöasemaa.

Väitteet juutalaisten suuresta lukumäärästä sekä bolševistisen puolueen että Neuvostoliiton johdossa olivat toistuva teema aikalaiskirjoituksissa. Professori Benjamin Pinkus toteaa kuitenkin tutkimuksessaan The Jews of the Soviet Union (1988), että tämä väite oli väärä: esimerkiksi Neuvosto-Venäjän/Neuvostoliiton bolševistisen puolueen jäsenistä juutalaisten osuus oli suurimmillaankin vain 5,2 prosenttia vuonna 1922. Puolueen keskuskomitean jäsenistä oli huhtikuussa 1917 juutalaisia kolme yhdeksästä ja saman vuoden elokuussa kuusi 21:stä. Vuonna 1918 luku oli neljä 14:stä ja vuonna 1921 viisi 25:stä. Vuonna 1939 puolueen johdossa oli 11 juutalaista täysjäsentä ja kolme kandidaattia eli 10 prosenttia kaikista.

Politbyroon jäsenistä oli juutalaisia 23–37 prosenttia aina vuoteen 1925 asti, mutta kun puolueen oppositio poistettiin, ei yhtäkään juutalaista jäänyt joukkoon. 1930-luvulla sen sijaan politbyrossa oli juutalainen Lazar Kaganovitš. 1930-luvun puhdistuksissa moni juutalainen katosi puolueen ja sihteeristön tärkeiltä paikoilta, mutta Pinkuksen mukaan syynä ei ollut juutalaisuus vaan valtapolitiikka. Neuvostoliiton parlamentissa juutalaisia oli 4,1 prosenttia vuonna 1936. Puna-armeijan johdossa heitä oli enimmillään 4,6 prosenttia vuonna 1926.” S. 149.

Päätän tämän katsaukseni väitöskirjan sivulta 154 ottamaani lainaukseen, jonka yhteyttä tämän päivän Venäjään ja sen johtajaan vai jokainen vertailla mielessään.

” Juutalaisvastaisuus näkyi myös Pärnäsen kirjoituksessa ”Bolshevistinen agitatsioni”  vuodelta 1929. Neuvostoliitossa hallitsi hänen mukaansa nimeämätön ”juutalainen kauppanero”, jonka johdossa olivat myös kaikki maan sanomalehdet. Tämä oli muun muassa hiljentänyt ihmiset asettamalla näiden suuhun ”leipäsuitset”; toisin sanoen tämä oli hiljentänyt vastustajat elintarvikemonopolilla. Pärnänen ei nimennyt kyseistä juutalaista: voikin olettaa, että kyseessä oli pelkästään propagandatarkoitukseen luotu henkilö, jolla hän pyrki pelottelemaan lukijoitaan. Pärnäsen kirjoitus olikin ainoa, jossa väitettiin Neuvostoliiton olevan yhden nimeämättömän juutalaisen hallinnassa; muissa kirjoituksissahan kerrottiin, että johdossa on joukko juutalaisia.”

PS. Olisihan tuossa runsaassa aineistossa paljon muutakin asiaa, jota voisi käsitellä. mutta olkoon tämä vain eräänä esimerkkinä ja pienenä ”yhteenvetona” joistakin myös tähän päivään ja nykyiseen propagandaan liittyvien mielleyhtymien osuvuudesta.


JK. ” Juutalaisten vaikutus oli kirkkoherra J. W. Wartiaisen mukaan kasvanut nimenomaan Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen. Liberalismin lipun alla heidän ammattinsa, koronkiskonta, oli näyttänyt luvalliselta. Wartiainen väitti, että juutalaisten oppeihin kuului muun muassa, että kirkko oli erotettava valtiosta ja että sitä oli kaikin tavoin vainottava, että työmiehet oli pidettävä kurissa alhaisilla palkoilla ja vähäisellä koulutuksella sekä että turmelusta ja rikkinäisyyttä oli levitettävä laajoihin piireihin. Liberalismi vaikutti kuitenkin vain ylempiin ja keskiluokkaan, joten työväelle oli tehtävä oma turmeluskeino. Tähän tarkoitukseen juutalaiset loivat Wartiaisen mukaan sosialismin ja kommunismin. Juutalaiset nostattivat itsensä työväenliikkeen johtoon, ja siksi esimerkiksi Marx kirjoitti teoksensa. Näin työläiset saatiin Wartiaisen mielestä ajamaan juutalaisten tarkoitusperiä: erityisesti juutalaisten vaikutus työväenliikkeeseen näkyi vihassa kirkkoa kohtaan. Kaiken tämän toiminnan avulla juutalaiset olivat Wartiaisen mukaan koonneet rikkauksia ja köyhdyttäneet kristittyjä.” s.154.

Olin huvittunut erään toisen Vartiaisen "vertailukelpoisuudesta" assosiaatioissani.